perjantai 14. syyskuuta 2012

Reikä CV:ssä

Juttelin tänään viisaan ystäväni ja asiakkaani kanssa reiästä cv:ssä ja yhteistuumin päätimme että tästä pitää kirjoittaa.

Ystäväni oli ollut työhaastattelussa, ja häntä haastatellut HR-muumio (anteeksi kaikille hyville ja eloisille ja viisaille tuntemilleni HR-taustaisille ihmisille, ja ystävänikin, jolle tämä tapahtui on samaa taustaa, joten lainaan vain hänen sanojaan tässä) oli nuivasti katsonut ystävääni ja kysynyt tympeästi että "olet siis TYÖTÖN....?". Tämän hän oli tajunnut kun oli huomannut että ystäväni CV:n aikajanassa on REIKÄ!

Jäin pohtimaan, että mitä cv:n reikä voisi minulle tarkoittaa? Ainakin haastattelijana kysyisin että miten moiseen tilanteeseen on tultu. Mielestäni reikä CV:ssä osoittaa lähes poikkeuksetta ainakin monien tuttujeni kohdalla siviilirohkeutta ja halua katsoa maailmaa eri näkökulmasta kuin mihin on kasvanut tai tottunut. Se voi osittaa suunnatonta rohkeutta ja riskinsietokykyä. Se voi olla paras osoitus omien valintojen arvostamisesta ja kyvykkyydestä oman itsensä kuuntelemiseen, oman itsensä arvostamiseen.  Edelleen painotan sitä, että tietenkin tilanteita on monia, ja kaikki eivät ole vapaaehtoisia tai haluttuja  ihmiselle, joka tilanteessa on. Mutta saattaa olla hyvinkin tarkoituksenmukainen ja vapaaehtoinen valinta.

Ja miten sitä yhteiskunnassa edelleen tulkitaan? "Huono" ihminen downshiftaa edes hetkellisesti, ei ole ollut kunnon oravanpyörässä koko elämäänsä, hyi hyi. Voiko nuivasti suhtautuvalla hr- tantalla ollakin salainen kaipuu ratkaisuihin, joita ei ole itse tehnyt, ja miten mainio tilanne onkaan kostaa niille jotka toimivat eri periaatteilla ja mekanismeilla?

Eikö normi työelämään palaava downshiftaaja ole energisöitynyt, motivoitunut, virkeä? Mikä siinä on niin vaarallista? Vai onko siinä vaara että ympärillä olijat yhä enenevässä määrin alkavat tehdä samoja ratkaisuja, ajattelevat omaa hyvinvointiaan, uskaltavat olla inhimillisiä ihmisiä koneistossa? Onko esimerkki liian vaarallinen keskinkertaiselle, vanhoilla periaatteilla toimivalle yritykselle? Ei tuollaisia takaisin !

Mene ja tiedä, mielestäni ihmisiä ei voi enää pelotella ja yhä harvemmalla on enää uskomus, että vain töitä nurisematta tästä hautaan tekemällä on onnellinen. On tilaa ja tilausta individualismille ja rohkeudelle työelämässä, on rohkeita ratkaisuja, on hienoja muutoksia. Eikö yhä suurempi osa tästä ympäröivästä yhteiskunnasta voisi olla iloinen siitä, iloinen yksilöiden puolesta,  ja löytää siitä ne hyödyt kaikille, ennemminkin kuin yrittää pitää kiinni vanhoista aikansa eläneistä uskomuksista ja käytännöistä.

Jos minä vielä palkkaisin ihmisiä, olisin enemmän kuin tyytyväinen rei'istä CV:ssä, ja toivoisin että ihminen on sen ajan tehnyt jotain todella hauskaa ja innostavaa. Kun sellaista voi olla työn ulkopuolellakin ja rikastuttaa suunnattomasti.

Melkein voisin kysyä että pakkoko sinun on ollut tehdä tauotta töitä, olethan ehtinyt tehdä myös jotain hauskaa, ellei sitä reikää ole?

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Narsistin kanssa

Nyt kirjoitan rajua juttua. Pakko saada ulos kun tätä olen ajatellut jo kauan, so here it comes !

Olen lukenut paljon aiheesta lehdistä ja kirjoista viime aikoina. Aihe on pompahtanut pintaan joka puolelta itselle, ja onpahan ruvettu kirjoittelemaan toisaalta siitäkin, miten nykyaikana helposti leimataan toinen narsistiksi, työsuhteessa tai parisuhteessa. Kaikissa meissähän asuu pieni narsisti, eikös vain. Toisissa meistä vain valitettavasti isompi.

Narsistin kanssa läheisessä suhteessa oleminen vie kaiken omanarvontunnon toiselta, jos sen antaa tapahtua. Vie vuosia huomata että on narsistin kanssa tekemisissä. Narsismi on vakava sairaus, itselle ja ennen kaikkea lähellä oleville. Kaikki projisoituu lähimpiin ihmissuhteisiin. On vaikeaa olla lähellä ihmistä joka käyttää väärin läheisyyttä, ja sitä ei halua narsistin kanssa tekemisissä oleva uskoa.

Narsisti on vieressä ja ulospäin hyvinkin positiivinen ja hyvältä näyttäminen on todella tärkeää. Kuitenkin kun me olemme vain inhimillisiä ihmisiä, silloin kun toinen sydän vereslihalla kaipaa rakkautta tai tukea tai todellista sielun tason kosketusta, narsisti kääntää selkänsä. Nauraa. Nauttii siitä, että on saanut toisen sellaiseen jamaan, että toinen on heikkona. Narsisti voi esittää parisuhteessa ymmärtäväistä ja osallistuvaa, mutta kun on aika laittaa itsensä likoon tai tehdä jotain pyytettömästi, sitä ei tapahtu. Narsisti haluaa hallita, kontrolloida, määritellä, määrätä. Mikä tapahtuu tämän oman ajattelukapasiteetin ulkopuolella tai oman hyväksymisrajan ulkopuolella, on väärin. Narsisti käyttää pikkulapsen keinoja tuodakseen mielipiteensä julki,  kun on tapahtunut jotain mitä hän ei hyväksy. Mykkäkoulua, kiristystä, lupausten pettämistä, toisen jättämistä omilleen. Ei paljoa paina. Narsisti ei tunne häivääkään empatiaa, sen esittämisessä puolestaan hän on erittäin hyvä. Joka asiassa on vain oma etu, mitä minä tästä saan. Aina. Ihmissuhteet ovat vaihtokauppaa, hyötyä puolin ja toisin, ystävyys on vain sitä että voi auttaa tarvittaessa ja pyytää apua, tai hyötyä muuten tarvittaessa. Ihmiset ovat titteleitä ja erilaisten asioiden omistajia ja edustajia.

Narsistin maailmassa kaikella on vain välinearvo.

Toisaalta narsisti tarvitsee kokemuksen olla tarvittu ja hänen egoaan tarvitsee koko ajan hivellä. Muutenkin narsisti ajaa ego-nimisellä moottorilla koko elämänsä, kaikki mitä tapahtuu liittyy jotenkin häneen. On nurinkurista että hän haluaa olla tarvittu mutta ei osaa antaa. Loukkaamisessa hän on suorittanut yliopistotason laudaturin vähintään. Kun narsisti suuttuu, ego ottaa vallan eikä lopputulos ole kaunista.

Narsisti katso  myös oikeudekseen laukoa totuuksia. Silloin kun suodatin on vahingossa pois päältä, narsistin suusta tulee aivan mitä hyvänsä. Ote on halveksiva, ja alentava. Narsisti näkee kaikissa jotain huonoa, jossain kohtaa. Narsistin elämässä on rikkoutuneita ihmissuhteita, hylätyksi tulleita lapsia, keskeneräisiä asioita ja ihmissuhteita. Narsisti ei mielestään voisi toimia toisin, ei silloin eikä nyt. Eihän ole syytä. Kaikki mitä tapahtuu on jonkun muun syytä tai takia. Eihän voi eikä voinut mitään tehdä toisin itse.

Narsistin kanssa menee aina hyvin kun muistaa myötäillä ja olla samaa mieltä. On parempi että eriävät mielipiteet jäävät sanomatta, jotta eripuralta ja mielenosoitukselta vältytään. Narsisti valitseekin lähelleen usein kiltin ihmisen, joka ottaa aluksi monen asian omille niskoilleen eikä halua konfrontaatiota. Tosin konfrontaatio ei johda mihinkään.

Narsistin läheiset kipuilevat. Eivätkä välttämättä koskaan ymmärrä mistä on kyse. Ja vaikka ymmärtäisivät, on mahdotonta päästä asiasta keskustelemaan, koska narsisti ei kertakaikkiaan pysty ymmärtämään mistä olisi kyse. Parhaatkin keskustelunaloitukset päättyvät aina paikalta poistumiseen tai ylimieliseen tai alentuvaan   loppukaneettiin.

On vain yksi tapa pärjätä narsistin kanssa: lähteä.
Vaikka se sattuukin.

Vaikeaksi sen tekee se, että päätös on osattava tehdä yksin, koska siihen ei saa vastakaikua eikä yhteistä ymmärrystä ole, eikä varmaan koskaan tule olemaan. Mutta muuta tapaa elää omanarvontuntoista elämää ei ole.

Toivotan voimia kaikille asian kanssa kipuileville.



Kuva löydetty FB sivulta jostakin, kaikki kunnia tekijälle jota ei ollut mainittu !

Tähän loppuun laitan lainauksen tämän päivän Hesarista (2. syyskuuta, Katja Martelius): 

"Niin raivostuttavaa kuin se onkin, toista ihmistä ei voi estää ajattelemasta, mitä hän haluaa. 
Sillä vaikka nämä ajatukset, väärät ja pahatkin, koskevat itseä, ne eivät ole omaa omaisuutta,
vaan sen, joka ne ajattelee. 
Ja jos tämä toinen ihminen on kirjailija, 
hän voi kirjoittaa nämä ajatuksensa, ja ne lentävät maailmalle kuin perhoset. 
Eikä sille mahda mitään."

maanantai 23. tammikuuta 2012

Onnea on...

... istua keittiön lattialla Hipun kanssa ja syödä yhteistä voileipää
... ihastella kaunista lumipeitteistä puuta hiljaisessa illassa ulkona
... saada opiskella asiaa jota rakastaa
... kuunnella sisintään
... löytää tarkoitus
... ihanat ystävät
... kokata uusia ruokia
... tennismatsi
... jonkun iloinen tai kaunis kommentti
... hyvä kirja
... uuden luominen
... pystyä olemaan kotona kun tyttö tulee koulusta ja kokea olevansa tärkeä
... keskustella siitä voisiko "äiti mennä Haaviston kanssa treffeille"  :-)
... rakentaa hiljalleen hienoa elämää
... sisäinen rauha
... läikähdys sydämessä
... rauhallinen lumisade
... auringon pilkahdus taivaanrannassa
... kauneus ympärillä
... inspiroiva musiikki
....tässä ja nyt.

Toivon että pystyn edes vähän välittämään siitä tunteesta joka minulla juuri nyt on. Olen tosi etuoikeutettu.

Olen onnellinen.

Tässä hetkessä.