Narsistin kanssa

Nyt kirjoitan rajua juttua. Pakko saada ulos kun tätä olen ajatellut jo kauan, so here it comes !

Olen lukenut paljon aiheesta lehdistä ja kirjoista viime aikoina. Aihe on pompahtanut pintaan joka puolelta itselle, ja onpahan ruvettu kirjoittelemaan toisaalta siitäkin, miten nykyaikana helposti leimataan toinen narsistiksi, työsuhteessa tai parisuhteessa. Kaikissa meissähän asuu pieni narsisti, eikös vain. Toisissa meistä vain valitettavasti isompi.

Narsistin kanssa läheisessä suhteessa oleminen vie kaiken omanarvontunnon toiselta, jos sen antaa tapahtua. Vie vuosia huomata että on narsistin kanssa tekemisissä. Narsismi on vakava sairaus, itselle ja ennen kaikkea lähellä oleville. Kaikki projisoituu lähimpiin ihmissuhteisiin. On vaikeaa olla lähellä ihmistä joka käyttää väärin läheisyyttä, ja sitä ei halua narsistin kanssa tekemisissä oleva uskoa.

Narsisti on vieressä ja ulospäin hyvinkin positiivinen ja hyvältä näyttäminen on todella tärkeää. Kuitenkin kun me olemme vain inhimillisiä ihmisiä, silloin kun toinen sydän vereslihalla kaipaa rakkautta tai tukea tai todellista sielun tason kosketusta, narsisti kääntää selkänsä. Nauraa. Nauttii siitä, että on saanut toisen sellaiseen jamaan, että toinen on heikkona. Narsisti voi esittää parisuhteessa ymmärtäväistä ja osallistuvaa, mutta kun on aika laittaa itsensä likoon tai tehdä jotain pyytettömästi, sitä ei tapahtu. Narsisti haluaa hallita, kontrolloida, määritellä, määrätä. Mikä tapahtuu tämän oman ajattelukapasiteetin ulkopuolella tai oman hyväksymisrajan ulkopuolella, on väärin. Narsisti käyttää pikkulapsen keinoja tuodakseen mielipiteensä julki,  kun on tapahtunut jotain mitä hän ei hyväksy. Mykkäkoulua, kiristystä, lupausten pettämistä, toisen jättämistä omilleen. Ei paljoa paina. Narsisti ei tunne häivääkään empatiaa, sen esittämisessä puolestaan hän on erittäin hyvä. Joka asiassa on vain oma etu, mitä minä tästä saan. Aina. Ihmissuhteet ovat vaihtokauppaa, hyötyä puolin ja toisin, ystävyys on vain sitä että voi auttaa tarvittaessa ja pyytää apua, tai hyötyä muuten tarvittaessa. Ihmiset ovat titteleitä ja erilaisten asioiden omistajia ja edustajia.

Narsistin maailmassa kaikella on vain välinearvo.

Toisaalta narsisti tarvitsee kokemuksen olla tarvittu ja hänen egoaan tarvitsee koko ajan hivellä. Muutenkin narsisti ajaa ego-nimisellä moottorilla koko elämänsä, kaikki mitä tapahtuu liittyy jotenkin häneen. On nurinkurista että hän haluaa olla tarvittu mutta ei osaa antaa. Loukkaamisessa hän on suorittanut yliopistotason laudaturin vähintään. Kun narsisti suuttuu, ego ottaa vallan eikä lopputulos ole kaunista.

Narsisti katso  myös oikeudekseen laukoa totuuksia. Silloin kun suodatin on vahingossa pois päältä, narsistin suusta tulee aivan mitä hyvänsä. Ote on halveksiva, ja alentava. Narsisti näkee kaikissa jotain huonoa, jossain kohtaa. Narsistin elämässä on rikkoutuneita ihmissuhteita, hylätyksi tulleita lapsia, keskeneräisiä asioita ja ihmissuhteita. Narsisti ei mielestään voisi toimia toisin, ei silloin eikä nyt. Eihän ole syytä. Kaikki mitä tapahtuu on jonkun muun syytä tai takia. Eihän voi eikä voinut mitään tehdä toisin itse.

Narsistin kanssa menee aina hyvin kun muistaa myötäillä ja olla samaa mieltä. On parempi että eriävät mielipiteet jäävät sanomatta, jotta eripuralta ja mielenosoitukselta vältytään. Narsisti valitseekin lähelleen usein kiltin ihmisen, joka ottaa aluksi monen asian omille niskoilleen eikä halua konfrontaatiota. Tosin konfrontaatio ei johda mihinkään.

Narsistin läheiset kipuilevat. Eivätkä välttämättä koskaan ymmärrä mistä on kyse. Ja vaikka ymmärtäisivät, on mahdotonta päästä asiasta keskustelemaan, koska narsisti ei kertakaikkiaan pysty ymmärtämään mistä olisi kyse. Parhaatkin keskustelunaloitukset päättyvät aina paikalta poistumiseen tai ylimieliseen tai alentuvaan   loppukaneettiin.

On vain yksi tapa pärjätä narsistin kanssa: lähteä.
Vaikka se sattuukin.

Vaikeaksi sen tekee se, että päätös on osattava tehdä yksin, koska siihen ei saa vastakaikua eikä yhteistä ymmärrystä ole, eikä varmaan koskaan tule olemaan. Mutta muuta tapaa elää omanarvontuntoista elämää ei ole.

Toivotan voimia kaikille asian kanssa kipuileville.

Kuva löydetty FB sivulta jostakin, kaikki kunnia tekijälle jota ei ollut mainittu !

Tähän loppuun laitan lainauksen tämän päivän Hesarista (2. syyskuuta, Katja Martelius): 

"Niin raivostuttavaa kuin se onkin, toista ihmistä ei voi estää ajattelemasta, mitä hän haluaa. 
Sillä vaikka nämä ajatukset, väärät ja pahatkin, koskevat itseä, ne eivät ole omaa omaisuutta,
vaan sen, joka ne ajattelee. 
Ja jos tämä toinen ihminen on kirjailija, 
hän voi kirjoittaa nämä ajatuksensa, ja ne lentävät maailmalle kuin perhoset. 
Eikä sille mahda mitään."