maanantai 11. helmikuuta 2013

Shamanismin polulla

Aloitin puoli vuotta sitten Shamanic Energy Medicine Wheel -kurssin. Minulla on ollut kutsumus aiheeseen jo vuosia, mutta vihdoin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kurssi nenän edessä. Shamanic medicine tarkoittaa muinaisia inkojen parannusmenetelmiä, jotka on tuotu länsimaailman tietoisuuteen ei niin kauan aikaa sitten.

Olen käynyt läpi etelän käärmeen suunnan ja lännen jaguaarin suunnan. Myös oma elämäni on mullistunut tänä aikana. Koko jutun idea on ensin parantaa itsensä jotta sitten voi parantaa muita; voima tulee oman parantumisen kautta ja työkalut myös. Tosin muiden parantaminen tarkoittaa sitä, että antaa tilan ja voimat toisen parantumiseen ja toinen tekee työn ihan itse. Minä en paranna ketään. Lohdullista.

Käärmeen aikana loin nahkani uudelleen. Käsittelin tässä elämässä minua seuranneet asiat ja haittaavat uskomukset, jotka ovat estäneet minua etenemästä tasapainoon ja rauhaan. Opin myös auttamaan muita tekemään tämän saman.

Jaguaarin aikana käytiin kuoleman tuolla puolen. Jaguaarissa opin mitkä taistelut kannattaa taistella. Kuolinkin, minun hautajaiseni vietettiin myös. Sain uuden hengen, valitsin itse mitkä esi-isien opit haluan käyttää ja mitkä hylkään lopullisesti mutten kanna painolastina niitä enää. Tein rauhan kuolleiden kanssa. Opin poistamaan haitallisia uskomuksia kehosta, sekä asioita ja yksiköitä, joita olen kantanut energiassani koko ajan, olkoon ne mistä hyvännsä. Opin myös havaitsemaan ja poistamaan näitä muiden energiakehosta. Sain myös paikan parantajien linjassa. Olen Pampa Mesa Yok, maan suojelija.

Joku voisi pitää minua mielialahäiriöisenä viime kuukausina, mutta kaikki on ollut parantumista, puhdistautumista ja valmistautumista seuraavaan. Välillä tosi pelottavaakin. Kolibri eli hummingbird jo kutsuu minua, padot ovat murtuneet, kaikki minkä piti on tullut pintaan ja puhdistunut, ja nyt alan vielä tekemään siitä mahdottomasta mahdollista joka on pohjoisen ja kolibrin teema. Kolibrin aikana opin löytämään omasta viisaudestani, en tarvi sitä ulkopuolelta. Läydän tiedon vuorilta, Apus. Silloin minusta taitaa tulla  Alto Mesa Yok. Pohjoisen jälkeen tulee vielä itä ja kotka, opin lentämään hengen kanssa. Ajattelemaan ja luomaan maailmasta sellaisen kuin sen haluan olevan.

Roskaa? Hörhöilyä? Joku kysyi minulta että onko teillä siellä kurssilla vain hörhöjä. Ensimmäisellä Suomessa järjestettävällä kurssilla suuri osa oli entisiä nokialaisia ja suuri osa jopa insinöörejä. Tällä minun käymälläni oman päätelmäni mukaan ihmiset ovat mitä suurimmassa määrin järjissään ja järkeviä. Uskomattomia asioita vain tapahtuu kun antaa niiden tapahtua. Mikä on todellista?

On upeata huomata että kaikki ei ole sitä miltä näyttää (itse asiassa mikään ei ole sitä miltä näyttää) ja että voi elää tässä maailmassa ja ymmärtää jonkinverran muitakin. Suorastaan tajunnanräjäyttävää. Jos kiinnostaa, kysy rohkeasti, ota minuun yhteyttä. Teen myös hoitoja tällä saralla jos tarvis.