Reikä CV:ssä

Juttelin tänään viisaan ystäväni ja asiakkaani kanssa reiästä cv:ssä ja yhteistuumin päätimme että tästä pitää kirjoittaa.

Ystäväni oli ollut työhaastattelussa, ja häntä haastatellut HR-muumio (anteeksi kaikille hyville ja eloisille ja viisaille tuntemilleni HR-taustaisille ihmisille, ja ystävänikin, jolle tämä tapahtui on samaa taustaa, joten lainaan vain hänen sanojaan tässä) oli nuivasti katsonut ystävääni ja kysynyt tympeästi että "olet siis TYÖTÖN....?". Tämän hän oli tajunnut kun oli huomannut että ystäväni CV:n aikajanassa on REIKÄ!

Jäin pohtimaan, että mitä cv:n reikä voisi minulle tarkoittaa? Ainakin haastattelijana kysyisin että miten moiseen tilanteeseen on tultu. Mielestäni reikä CV:ssä osoittaa lähes poikkeuksetta ainakin monien tuttujeni kohdalla siviilirohkeutta ja halua katsoa maailmaa eri näkökulmasta kuin mihin on kasvanut tai tottunut. Se voi osittaa suunnatonta rohkeutta ja riskinsietokykyä. Se voi olla paras osoitus omien valintojen arvostamisesta ja kyvykkyydestä oman itsensä kuuntelemiseen, oman itsensä arvostamiseen.  Edelleen painotan sitä, että tietenkin tilanteita on monia, ja kaikki eivät ole vapaaehtoisia tai haluttuja  ihmiselle, joka tilanteessa on. Mutta saattaa olla hyvinkin tarkoituksenmukainen ja vapaaehtoinen valinta.

Ja miten sitä yhteiskunnassa edelleen tulkitaan? "Huono" ihminen downshiftaa edes hetkellisesti, ei ole ollut kunnon oravanpyörässä koko elämäänsä, hyi hyi. Voiko nuivasti suhtautuvalla hr- tantalla ollakin salainen kaipuu ratkaisuihin, joita ei ole itse tehnyt, ja miten mainio tilanne onkaan kostaa niille jotka toimivat eri periaatteilla ja mekanismeilla?

Eikö normi työelämään palaava downshiftaaja ole energisöitynyt, motivoitunut, virkeä? Mikä siinä on niin vaarallista? Vai onko siinä vaara että ympärillä olijat yhä enenevässä määrin alkavat tehdä samoja ratkaisuja, ajattelevat omaa hyvinvointiaan, uskaltavat olla inhimillisiä ihmisiä koneistossa? Onko esimerkki liian vaarallinen keskinkertaiselle, vanhoilla periaatteilla toimivalle yritykselle? Ei tuollaisia takaisin !

Mene ja tiedä, mielestäni ihmisiä ei voi enää pelotella ja yhä harvemmalla on enää uskomus, että vain töitä nurisematta tästä hautaan tekemällä on onnellinen. On tilaa ja tilausta individualismille ja rohkeudelle työelämässä, on rohkeita ratkaisuja, on hienoja muutoksia. Eikö yhä suurempi osa tästä ympäröivästä yhteiskunnasta voisi olla iloinen siitä, iloinen yksilöiden puolesta,  ja löytää siitä ne hyödyt kaikille, ennemminkin kuin yrittää pitää kiinni vanhoista aikansa eläneistä uskomuksista ja käytännöistä.

Jos minä vielä palkkaisin ihmisiä, olisin enemmän kuin tyytyväinen rei'istä CV:ssä, ja toivoisin että ihminen on sen ajan tehnyt jotain todella hauskaa ja innostavaa. Kun sellaista voi olla työn ulkopuolellakin ja rikastuttaa suunnattomasti.

Melkein voisin kysyä että pakkoko sinun on ollut tehdä tauotta töitä, olethan ehtinyt tehdä myös jotain hauskaa, ellei sitä reikää ole?