Lainaa



Photo of Conscious Living wall photos



Olen tulossa vanhaksi. Tai onko se sitä vai jotain muuta, en tiedä.

Ensimmäistä kertaa olen vakavasti alkanut ajattelemaan mitä minulla tässä maailmassa on tekemättä ja kokematta mitä haluaisin varmasti vielä tehdä ja kokea. Tai että miksi ylipäätään olen tässä maailmassa. Onko sillä merkitystä, että olen täällä?  Ja kenelle?

Olen joskus vähän ahdistunut tästä. En ole koskaan aikaisemmin ajatellut minkään olevan jotenkin rajallista. Nyt kaikki on. En ole myöskään koskaan ajatellut että olemisellani pitäisi olla joku merkitys.

Ehkäpä olenkin herännyt.

Rajallisuudesta; onhan selvää että kaikki on lainaa vain. Kokemukset, näkemykset. Ihmissuhteet, lapset. Miehet, ystävät. Lemmikkieläimet. Koti. Musiikki. Mikä vain tärkeä.

Toisaalta merkityksestä; ehkä kaipaisin jotain vahvistusta siitä että elämänpolkuni maapallolla olisi merkityksellinen. Haluan tehdä siitä merkityksellisen, jollekulle, joillekuille ja itselle.

Jos ajattelisin kaiken olevan minulla vain lainassa, tekisinkö jotain toisin?

Kohtelisin kaikkea mitä minulla on mitä suurimmalla varovaisuudella ja herkkyydellä, kuin särkyvää lasiesinettä. Pitäisin hyvää huolta. Katsoisin ja kuuntelisin ihaillen ja arvostaen.
Toisekseen arvostaisin sitä, että minulla on suuri etuoikeus saada pidellä näin kauniita asioita ja ihmisiä lähelläni. En yrittäisi omia ja omistaa niitä, en yrittäisi rakentaa niistä omaa turvaverkkoa tai kiillottaa niillä kilpeäni. Nauttisin vain siitä mitä on, sen ajan kuin on. Pyytettömästi ja ilolla. Ja luopuisin suosiolla sitten kun sen aika on.

Pystynkö siihen? Miksi meidät on luotu haluamaan lisää itselle, omistaa, olemaan parempia, rikkaampia, materialistisempia, tittelinkipeämpiä, omistushaluisempia, ikäänkuin meille KUULUISI jotain?? Ei kukaan eikä mikään ole kenenkään etuoikeus. Tai edes oikeus.

Voisinko olla onnellinen vain hymystä, sympatiasta, lämmöstä ihmissuhteissa, vapaudesta, riippumattomuudesta; vain hetkellisesti, ilman että kuvittelen sen jatkuvan tai johtavan johonkin? Tässä ja nyt.

Photo of Conscious Living wall photos

Ehkä suurta onnea ja merkityksellisyyttä on sitten se, että kaikista odotuksista luopumisen jälkeen kaikkea onkin niin paljon lainassa että ei todeksi usko, ja että kaikki hyvä ja kaunis kestääkin kauemmin kuin vain hetken, vaikka onkin vain lainassa. Ja pienissä arjen asioissa huomaa olevansa tärkeä toisille ja kuuntelee itseään tämän merkityksellisyyden rakentamisessa. Se voi olla pieniä tai se voi olla suuria tekoja. Olemista oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Herättämistä ihmisiä keskusteluun. Rakastamista. Opettamista. Mitä vain. Tuntemista. Iloa.

Ja lähellä vaikkapa joku ihana ihminen jonka kanssa jakaa näitä hassuja ajatuksia. Koska olen ehkä vähän hassu näiden aatteitteni kanssa. Mutta mitäs sitten !

Ehkä täällä on muitakin hassuja maailmassa.