Olin lopettanut työni yritysmaailmassa vuotta aiemmin ja istuin ihanan "kollegani" (kun päädyin samaan kouluun myöhemmin josta hän oli jo valmistunut, en tiennyt sitä silloin :-)) valmennuksessa nimellä "Hyvä elämä". Sattumien (siis sattumaa ei ole mutta sanotaan nyt tarinan nimissä näin) kautta tämä kurssi oli tullut eteeni ja siellä istuin tutkiskelemassa itseäni.
Yhtenä iltana suljimme silmämme ja tunnustelimme kehossamme olevia tuntemuksia. Onko siellä kipupisteitä ja jos on niin missä? Miltä se tuntuu? Miltä se näyttää? Mitä tuntemuksia se herättää? Jos sellaisen löydät, mitäpä jos sen sijaan että taistelisit sitä vastaan, tunnustaisitkin sen omaksesi ja lempeästi kysyisit itseltä josko se olisi palvellut sinua nyt tarpeellisen aikansa ja josko sen voisi antaa mennä. Itkin. Tiesin heti että olen jonkin oleellisen alkulähteellä. Yhdellä ainoalla pienellä harjoituksella ymmärsin koko elämänhistoriaani varjostaneen kipupisteen, joka on seurannut minua lapsuudesta saakka. Tajusin että se on heijastunut lähinnä miessuhteisiini mutta varmaan muuhunkin, koska oli ilmentynyt monin eri tavoin ja monenlaisina reaktioina joita en ollut kyennyt ymmärtämään saati hallitsemaan. Yksinkertaisesti sen hyväksyminen osaksi minua, lempeästi, oli oman parantumiseni tai eheytymiseni alkupiste.
Sen jälkeen alkoikin tapahtumaan, enkä ole itseni perässä meinannut pysyä, olen käynyt kokonaisvaltaisen hyvinvointivalmennuskoulutukseni ja energiaparantamiskoulutukseni, joka fantastisesti jatkuu edelleen, ja koko ajan eheytynyt itse ja auttanut samalla muita eheytymään. Olen tavannut mielettömiä ihmisiä tällä matkalla. Olen yltiökiitollinen kaikesta mitä minulla on ja superkiitollinen siitä että olen saanut tämän mahdollisuuden tässä elämässä nähdä asiat toisin tai oikeastaan uudistunein silmin. Ikäänkuin uusi mahdollisuus, uutena minuna, enemmän ymmärtävänä, enemmän rakastavana, enemmän läsnä, toivottavasti.
Mikä voisi olla sinun ajatuksesi?
P.s. Äläkä ikinä unohda että sinun ei tarvitse olla yksin vaan että esimerkiksi minä voin auttaa sinua tällä polulla jos tuntuu että tarvit tukea. Ota yhteyttä mixingnuts@gmail.com.
.."tunnustaisitkin sen omaksesi ja lempeästi kysyisit itseltä josko se olisi palvellut sinua nyt tarpeellisen aikansa ja josko sen voisi antaa mennä."
VastaaPoistaKiitos Erja tästä ajatuksesta. Tunnistin ja tunnustin, ehkä jo huomenna voin sen jättää, ehkä pikku hiljaa joka päivä nähdä pienempänä osana omaa ajattelua.