perjantai 23. elokuuta 2013

Shamanismin polulla osa 2

Ympyrä on sulkeutunut, olen palannut keskustaan.

Olen käynyt läpi inkojen muinaisiin parannusmenetelmiin keskittyvän Medicine Wheel - kokonaisuuden. On uskomatonta tunnistaa ja ajatella mitä tämän vuoden aikana minulle on sisäisesti tapahtunut. Aiemmin blogissani käsittelin lyhyesti kahta ensimmäistä moduulia ja jaan tässä muutaman ajatuksen kahdesta viimeisestä.  On melkein mahdotonta sanoin kuvailla mitä kaikkea on tapahtunut. Suuria asioita, suuria muutoksia. Sielun ja hengen tasolla tapahtuu huimasti sellaista mitä on vaikea sanoin kuvailla.

On mahdotonta muistaa lineaarisesti mitä tapahtui. On kurkistettava muistiinpanoja jotta asiat saa kronologiseen järjestykseen. Huhtikuussa siirryin ympyrässä pohjoisen suuntaan, kolibrin arkkityyppiin. Kolibri symboloi miten mahdottomasta tehdään mahdollista. On tieteellisesti todistettu että kolibrin ei pitäisi pystyä lentämään niitä matkoja mitä se lentää, ja kuitenkin se tekee niin. Kolibrin opetuksia kurssilla oli mm lineaarisen ajan harha, lupausten pitämisen energia sekä näkymättömänä kulkeminen silloin kun se on tarpeellista. Halutessani valitsen olenko esillä vai en. Kolibrin ilmansuunta oli suunnattoman voimaannuttava. Opin muun muassa hakemaan sielun palasia, jotka olemme peloissamme jättäneet taakse jonkin meitä kohdanneen tapahtuman seurauksena ja ne ovat valinneet jäädä piiloon turvaan, sekä integroimaan niitä takaisin elämään. Joskus meistä tuntuu että jokin estää meitä toteuttamasta itseämme, tai olemme jumissa jossain jota emme voi määrittää. Tämän voi energeettisesti muuttaa ja manifestoida fyysisessä maailmassa. Pohjoisen jälkeen olen shamaanin polulla Alto Misayoq, vuorilta löydän viisautta ja yhteyden. Poltin roolini ja opettajani. Viisaus asuu minussa, ei ulkopuolella.

Nyt on takanani viimeinen ilmansuunta, itä, kotkan suunta. Kotka on symboli visioinnin vahvuudelle ja kyvykkyydelle, sekä kuoleman ja uuden elämän suunta ja sydämen avaamisen suunta. Jotain kuolee koko ajan ja jotain syntyy. Jotain on kuoltava jotta jotain voi syntyä.  Poistimme viimeisetkin rippeet niistä tuntemuksista tai energoista jotka voivat nousta tiellemme oman sielun polun kulkemisessa. Olimme raadollisen rehellisiä itsemme projektioissa ja vielä kerran varjojen heijastumisessa itsessämme. Opin kuinka piilossa itseltämme meidän uskomuksemme vielä voivat olla, kuinka ne pitävät meitä otteessaan ja kuinka niitä saa esiin. Huimaa. Voin auttaa sieluja löytämään oikean polun. Jätin taakseni koko entisen minäni, sen jo kevyen joka on tehnyt töitä vuoden esteiden ja estojen poistamiseksi, ja tulin takaisin ihan uutena minuna. Minulla on loppuelämä aikaa tehdä sielun unelmastani totta, ilman vanhoja painolasteja. Asiat, jotka eivät ole vielä tässä elämässä, ovat jo olemassa ajattomuudessa.  Voin hakea ne. Olen Kurak Akulleq. Löydän viisauden universumista eli sisältäni.

Nyt minua kutsuu luonto täällä ihanassa Suomen maassa, Amazon, Kilimanjaro ja Macchu Picchu. Ammennan niistä lisää.

Rakastan elämääni. Voin minä hetkenä tahansa myös luopua siitä. Olen kiitollinen että olette kaikki osa sitä. Tehdään tästä hetkestä upea !!


Olen avannut myös FB sivun everyday shaman, jossa jaan jollain tasolla tähän shamaanimaailmaan tai ylipäätään henkisyyteen liittyviä asioita, jotka tupsahtavat mieleeni tai eteeni.
Link to Everyday shaman page.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti