45 vuotta sumussa?

Olen ollut vuoden vapaalla "normaali"töistä. Tähän vuoteen mahtuu paljon, eikä vähiten itsetutkiskelua ja elämänmenon ihmettelyä. Oli paljon asioita, joita olin päättänyt tehdä, jos tällainen mahdollisuus minulle tulee. Reissasin paljon syksyllä, mm Brasiliassa, asuin ja nautiskelin talven Lapissa Pyhätunturilla missä tyttöni kävi kevätlukukauden koulua, ja yksi hienoimmista asioista oli Mt. Mulanjelle kapuaminen ja kehitysyhteistyöprojektiin osallistuminen KAPUA Malawi 2010 tiimoilta viime syksynä ja koko vuonna. Nyt tämä virallinen itselleni suoma sapattiaika on ohi, ja nyt on alkanut iso pyörä pyöriä. Päässä nimittäin.

Mitä minä haluan tehdä loppuelämäni? Miksi minulle ei riittänyt hyvinpalkattu työ suuressa kv teleyhtiössä? Mikä sai minut ajattelemaan että työ ottaa loppujen lopuksi enemmän kuin antaa? Mikä minua motivoi oikeasti?

Olen alkanut kiinnostumaan entistä enemmän luomusta, luonnosta ja vaihtoehtoenergiasta. Pidän rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta ja siitä että asioille annetaan aikaa. Minä, ikuinen menijä ja suorittaja ! Kävin eilen kirjastossa ja käteeni jäi monta kirjaa, kertonee aika paljon tämänhetkisestä etsikosta: Rework, tee työsi toisin; Ihminen, orkidea ja mustekala (Cousteaun kirja); Afrikasta muistiinpanoja 2007-2009 (Elina Hirvonen); Lisää Buddhaa peliin (Seppo Palminen), ja ostinpa kaksi pokkaria; 64 ways to absorb carbon and improve the earth's reflectivity ja Jäähyväiset kasvulle. Mielenkiintoisia kaikki!!

Kun olen nyt tässä elämäntilanteessa, useat ihmiset puhuvat avoimesti kanssani. Parisuhteistaan, toiveistaan, urastaan, elämästään. Olen kokenut sen äärimmäisen rikastuttavaksi. Olen saanut uusia ystäviä vaikka aina väitetään että se vaikeutuu vanhetessa. Elämääni tulee koko ajan ihastuttavia ihmisiä lisää! Ennen en ehtinyt pysähtyä kenenkään kanssa, en edes itseni. Juoksin ympyrää, hengästyin, kuvittelin saavuttavani asioita. Onneksi siinä sivussa tuli paljon hyviäkin asioita ja elämänkokemusta vaikka muille jakaa, mutta en enää käsitä kuinka olen pystynyt siihen. Nyt pienemmät asiat ovat suuria. Toki kaipaan niitä suuriakin, mutta ehkä ne ovat erilaisia kuin ennen.

Haluan kiivetä vuorille, käydä Galapagossaarilla, Patagoniassa ja Uudessa Seelannissa. Haluan hengittää raitista ilmaa Lapin luonnossa ja saaristossa. Haluan kauneutta ympärilleni. Haluan asua Afrikassa kunhan tyttöni on hieman isompi. Muiden muassa näitä.

Entä se ura. Hmm. Haluan auttaa ihmisiä. Haluan luoda hyvinvointia ympärilleni ja samalla itse voida hyvin. Haluan tehdä maailmasta hivenen paremman paikan, jollain tasolla ja tavalla. Jotain sellaista. Paluuta entiseen ei enää ole. Katsotaan kauanko minulla tähän uuteen luomiseen menee. Ja mitä siitä seuraa.