Voiko olla sattumaa tämä tarina, kertokaapa te.
Olin pakahtua epätietoisuuteen miten jatkaisin ja miten pääsisin sinne tai edes askeleen siihen suuntaan mistä innostuksesta minulla on pieni säie tietoisuuden häivää tai pieni aavistus. Olen ajatellut selvästi että itse asiassa minua kiinnostaa ihmisten ja maailman hyvinvointi. Työuraltani ajattelen, että olen coachannut monia eteenpäin, saanut ihmiset löytämään "elämänpolkuaan" ja eniten itse ammentanut näistä ihmisten välisistä kanssakäymisistä. Olen myös itse saanut oikeastaan niistä elämänhallinta ja mielen mahdollisuudet -koulutuksista, joita sain käydä, ja joita soveltaen olin jopa itse jakamassa ajatuksia muutamille johtoryhmillekin. Niin paljon ihmtettelin ja tuskailin omaa tietäni, että päätin kirjoittaa tämän blogin tai aloittaa ylipäätään blogin kirjoittamisen jossa voin miettiä ääneen; ajattelin että se auttaa itseäni ja kenties innostaa jotain toista rohkaistumaan tai ajattelemaan ylipäätään, mikä sekin on hyvä tässä maailmankaikkeudessa.
Blogin tiimoilta saan yhteydenoton en-niin-hyvältä-tutulta (vielä siinä vaiheessa, tänään sielunkumppani!), että tiedän Erja mitä sinun kannattaa tehdä. Ensimmäisenä ehdotus oli mennä Hyvä Elämä -kurssille joka on nyt Helsingissä, ja toisena tuli kysymys, olenko tietoinen instituutiosta nimeltä IIN New Yorkissa. En ollut. Ilmoittauduin siltä istumalta kurssille, koska tuntui että omat voimavarat olivat menneet pitkälti vaikean ihmissuhteen tiimoilta loppuun, ja kaipasin energiaa ja iloa ja myös luottamusta siihen, että olen valinnut oikein lähtiessäni "vakaasta" työputkesta. Kaipasin juuri sellaista voimaannuttamisboostia, millaisia nuo tuolla työaikana käydyt ihanat sessiot olivat olleet. Sattumalta kurssin vetäjä on käynyt IIN:n. Sattumalta kuulen häneltä että nyt saan 1000 dollaria alennusta. Ilmoitan itseni kouluun, joka on holistisen hyvinvoinnin tai oikeastaan ravitsemustieteen uraauurtava instituutio New Yorkissa (ja hassua mutta totta, minulla on aina ollut tunne että N.Y. jotenkin liittyy elämääni vaikken tiedä miten).
Ensimmäistä vapaaehtoista tehtävää tehdessäni tulee supervarmistus tai oikeastaan täysin pöllämystynyt olo siitä että olen oikealla tiellä. Toinen niistä artikkeleista joita siihen kuuluu, on Stephen Coveyn kirjoittama; olen käynyt Coveyn kursseilla Bostonissa ja siitä aineistosta ammentanut omat coachaukseni suurelta osalta toistaiseksi, ja pitänyt miestä suurenmoisena. Tämä on ensimmäinen kerta tämän Bostonin kurssin jälkeen kun hän tulee vastaan. Mikä ilo!
Sitten kun huolehdin siitä että mitenkähän minun käy taloudellisesti ja voinko tässä tilanteessa investoida koulun lukukausimaksut, käykin niin että mätkyni muuttuvat veronpalautukseksi 12 e. Mätkyt olivat yli kaksinkertaiset lukukausimaksuun verrattuna.
Ja sitten vielä vaikuttaa siltä että työvoimatoimisto saattaa katsoa tämän opiskelun sellaiseksi, että saatan saada työttymyyspäivärahaa edelleen (edellyttäen tietenkin että otan töitä vastaan heti kun tarjoavat).
Että sattumaako vaiko johdatusta ?
Jos joskus on ajateltava että maailmankaikkeus on puolellani niin eikös se mahtaisi olla nyt??
Coelho sanoo: Kun ihminen etsii elämäntietään, koko maailmankaikkeus auttaa saavuttamaan sen.
Uskon sen. Siihen tarvii vain sen rohkeuden ojentaa käsi ja pyytää maailmankaikkeudelta sitä ohjausta. Minä ajattelen että uskalsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti